Lumilautailun historia
Ah, lumilautailu – se lajeista parhain, vai mitä? Mutta tiedätkö, miten tämä mahtava ajanviettotapa sai alkunsa? Lumilautailun historia on mielenkiintoisempi ja monipolvisempi kuin saattaisi luulla, eikä lajin menneisyydessä ole pulaa legendoista. Tässä artikkelissa käymme läpi kaiken, mitä siitä tulee tietää!
Lumilautailu muodostaa lumilajikulttuurin selkärangan yhdessä laskettelun kanssa. Alun perin se oli vastakulttuuri-ilmiö – yhtä raju kuin skeittaaminen aikanaan. Mutta voisitko kuvitella aikaa, jolloin sitä ei vielä ollut olemassa? Ensin lumilauta oli pelkkä unelma ajatuksen tasolla, kunnes siitä tehtiin prototyyppi – ja lopulta sen pohjalta muodostui urheilulaji, joka oli aluksi kielletty useimmissa laskettelukeskuksissa. Melkoista, vai mitä?
Onneksesi kokosimme alle ultimaattisen lumilautailun historian oppitunnin käyden läpi kaiken aina lajin vaatimattomasta alusta sen räjähdysmäiseen kasvuun. Kun olet ottanut haltuun lajin menneisyyden, on enää yksi asia tehtävänä: varmistaa, että päälläsi on asu, jossa sinäkin voit kirjoittaa oman lukusi lautailun historiaan. Tsekkaa siis alta tyylikäs mallistomme!
Lumilautailun keksijät ja pioneerit
Alakulttuuri ja lumilautailu 80- ja 90-luvuilla
Lumilautailu 2000-luvun alussa
Talviolympialaiset
Laji nykyisin
Lumilautailun keksijät ja pioneerit
Lumilautailun kerrotaan saaneen alkunsa Yhdysvalloissa – joskin lajin keksijästä ollaan montaa mieltä. Siitä huolimatta muutama nimi nousee aina esiin lajin alkuajoista puhuttaessa. Joten katsotaanpa, keitä he ovat…
Sherman Poppen
Palataan ajassa taaksepäin aina 1960-luvun alkuun. Tuolloin Sherman Poppen, surffari ja insinööri oli tekemäisillään historiaa. Sitomalla tyttäriensä leikkejä varten yhteen kaksi suksea ja kiinnittämällä niiden päähän köyden ohjaamista varten, loi Sherm “snurferin” – niin sanotun lumilaudan esi-isän. Snurferin nimi tulee sanoista “snow” (lumi) ja “surf” (surffaus).
Brunswick Corporation alkoi valmistaa snurferia kaupallisesti, myyden sitä 15 dollarin kappalehintaan. Mutta mitä mieltä harrastajat olivat siitä? No, myyntiluvuista se selvinnee: 70-luvun loppuun mennessä snurfereita oli myyty yli puoli miljoonaa kappaletta. Ei huono, vai mitä? Poppen järjesti myös snurfauksen Yhdysvaltain mestaruuskilpailut Michiganin Muskegonissa vuonna 1968.
Dimitrije Milovich
Uuden keksinnön evoluutio on melko lailla väistämätöntä. Ja tämä päti myös klassiseen snurferiin. 1970-luvulla Yhdysvaltain itärannikon surffari Dimitrije Milovich alkoi tehdä kokeiluja laskuvälineen pituudella ja materiaaleilla.
Lopputuloksena oli laminoidulla lasikuidulla, teräskanteilla ja nailonhihnoilla varustettu lauta. Tämän seurauksena perustettiin Winterstick, maailman ensimmäinen lumilautayhtiö, jolla menee hyvin vielä nykyäänkin.
Jake Burton Carpenter
1970-luvun loppupuolella eräs 23-vuotias omisti aikansa snurferin paranteluun. Hän lisäsi siihen jalkahihnat, eräänlaiset alkeelliset siteet ja paransi laudan joustavuutta perustaen lopulta oman yrityksensä ladostaan käsin Vermontissa vuonna 1977.
Tämä 23-vuotias nuorukainen oli – kukapa muukaan kuin – Jake Burton Carpenter, legendaarisen Burton Snowboardsin perustaja. Lienee sanomattakin selvää, mutta Burtonin hiottua designinsa täydellisyyteen, sinkoutui hänen brändinsä valtavaan suosioon, kasvaen yhdeksi koko lumilautailualan suurimmista nimistä.
Tom Sims
Kaliforniassa samoihin aikoihin, kun Burton puuhasteli designiensa parissa, alkoi myös eräs toinen intohimoinen snurfing-harrastaja tehdä omia kokeilujaan. Tämä yrittäjäkollega oli Tom Sims, entinen skeittauksen ammattilainen ja tuleva lumilautailun mestari – hän tulisi voittamaan lumilautailun maailmanmestaruuden vuonna 1983.
Sims osoitti todellista lahjakkuutta suunnittelijana ja perusti SIMSin vuonna 1976. Burtonin tapaan myös SIMS-lumilaudat nousivat valtavaan suosioon lajin harrastajien keskuudessa.
Mike Olson ja Pete Saari
Mike Olson ja Pete Saari perustivat vuonna 1977 GNU Snowboardsin, yhtiön, joka valmisti jokaisen tilauksensa käsin Yhdysvalloissa. He rikkoivat kuitenkin muottia luomalla maailman ensimmäiset naisille suunnatut lumilaudat 1980-luvulla. Sen jälkeen he ryhtyivät yhteistyöhön lumilautailijalegenda Barrett Christyn kanssa tuottaakseen yhden ensimmäisistä naisten pro-malleista, josta tulikin myöhemmin koko alan pisimpään tuotannossa ollut design.
Jamie Anderson – yksi maailman eniten palkintoja kahmineista naislautailijoista – sekä monet muut naislaskijat käyttivät GNU-lautoja. Itse asiassa GNUlla laskiessaan monet heistä päihittivät mieskollegoitaan kilpailuissa. Sattumaako? Eipä taida olla!
Alakulttuuri ja lumilautailu 80- ja 90-luvuilla
Alunalkujaan lumilautailua pidettiin alempiarvoisena lajina verrattuna laskemiseen kahdella suksella – useimmat Yhdysvaltain laskettelukeskukset jopa kielsivät sen harrastamisen tyystin. Monien lautailijoiden olikin harrastettava sitä laskettelualueiden aukioloaikojen ulkopuolella haikaten rinteet ylös ilta- ja yöaikaan välttäen näin keskusten hiihtopartioiden valvovan silmän. Tämä suorastaan lainsuojaton näkökanta lajin harrastamiseen heitti vain bensaa liekkeihin lautailijoiden ja yleisön mielikuvaan sen kapinallisesta luonteesta ja pian lautailijat omaksuivat oman tyylinsä, asenteensa ja slanginsa lajin parissa. Lumilautailu sai myös inspiraatiota muista alakulttuureista, kuten grungesta, hip hopista, surffauksesta ja skeittauksesta. Löysää ja rentoa vaatetusta näkyi joka puolella!
80- ja 90-lukujen aikana lumilautailukilpailut kävivät yhä suositummiksi. Aluksi näissä kilpailuissa nähtiin lumilautakrossi-tyylisiä kisoja (kuten laskettelunkin puolella). Ne johtivat kansainvälisen lumilautailuliiton (International Snowboarding Federationin, ISF:n) perustamiseen vuonna 1990. Pian kilpailut kehittyivät freestyle-tapahtumiksi, jotka inspiroituivat ajan skeittausskenestä – kiitos Tony Hawkin ja muiden alan legendojen!
Näillä vuosikymmenillä nähtiin myös muunlaisia edistysaskeleita lajin kehityksessä – tällä kertaa liittyen varusteiden teknologiaan ja materiaaleihin. Jep, Jeff Grell valmisti “hibakeja”, välineitä, joita käytettiin nilkoissa lumilautakengän päällä 80-luvun alussa. Näitä hän myöhemmin kehitti yhteistyössä Fliten kanssa tuoden markkinoille maailman ensimmäiset highback-siteet, jotka tarjosivat tukea jalalle siteen takaosalla. Pian markkinoille saapuivat myös monet muut nykyisin tuntemamme ja rakastamamme elementit, kuten levysiteet, pyöristetyt tailit ja kovat lumilautakengät. Ja ei myöskään sovi unohtaa puuterilaskuun tai freestyleen erityisesti suunniteltuja sekä twin tip- ja carving-lautoja – ja monia muita edistysaskeleita! Lumilautailuala oli lähtenyt kukoistukseen!
Lumilautailu 2000-luvun alussa
Lumilautailun suosio suorastaan räjähti ja siitä tulikin maailman nopeimmin kasvava talvilaji. 2000-luvun ensikymmenen alusta aina sen loppuun asti pelkästään Pohjois-Amerikassa lajia harrasti vuosittain yli 8 miljoonaa ihmistä. Ja ennen vuotta 2005 yli 80 % lumilajeja aloittavista lapsista valitsi lautailun laskettelun sijaan. Voidaankin sanoa, että myös laskettelukeskukset alkoivat olla myötämielisempiä lajin suhteen useimpien eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten kohteiden vihdoin salliessa myös lautailijoiden shreddata rinteitään laskettelijoiden rinnalla.
Mutta entä sitten laskettelukeskusten rajojen ulkopuolella tapahtuva laskeminen? No 1990-luvun alussa Brett “Kowboy” Kobernik loi prototyypin ihka ensimmäisestä splitboardista, eli laudasta, joka on halkaistu pituussuunnassa keskeltä. 2000-luvun alussa valmistaja Voile toi markkinoille splitboardeja varten suunnitellut Slider Track -levyt, joihin siteet kiinnitettiin. Okei, tämä malli oli vielä kaukana siitä, mitä nykyisin käytetään. Käytännöllinen järjestelmä teki kuitenkin nyt takamaastolinjoille ja koskemattomaan maastoon siirtymisen huomattavasti aiempaa helpommaksi. Myös muut legendat olivat mukana muokkaamassa lumilautailun vapaalaskualaa. Jeremy Jones, Xavier de Le Rue, Elena Hight ja monet muut eeppiset lautailijat mainitaan lähes aina tuon aikakauden big mountain -laskemisesta ja rajojen ylittämisestä (sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti) puhuttaessa.
Myös freestyle kerrytti harrastajakuntaansa, kasvaen 2010-luvun suosituimmaksi lumilautailutyyliksi. Tästä käy kiittäminen lautailijoita, kuten Shaun Whitea ja Halldór Helgasonia, jotka uhmasivat rajoja ländäten historiallisia ennätystemppuja. Korkit saapuivat ryminällä ja pääsimme näkemään tupla-, tripla- ja jopa neloiskorkkeja (Billy Morganilta ja Torstein Horgmolta!). Lisäksi kilpailut, kuten X Games, Laax Open ja Natural Selection Tour osoittivat maailmalle kuinka pitkälle temput ja mielikuvitus voivatkaan lautailijat viedä – ja tämä on inspiroivaa, jos mikä!
Talviolympialaiset
Lumilautailu teki olympiadebyyttinsä vuonna 1998 Naganossa, Japanissa järjestetyissä olympialaisissa halfpipen ja suurpujottelun kilpailutapahtumillaan. Lumilautakrossista tuli virallinen talviolympialaisten tapahtuma Torinossa vuonna 2006. Myös talviparalympialaisiin lumilautailu hyväksyttiin mukaan vuoden 2014 Sotšin kisoissa. Lumilautailu oli saanut koko maailman huomion.
Vuoden 2010 Vancouverin talviolympialaiset olivat kuitenkin se tapahtuma, jossa lautailu astui todella parrasvaloihin. Yhdysvalloissa halfpipen kilpailu esitettiin parhaaseen katseluaikaan lumilautailun legendan Shaun Whiten ländätessä maailman ensimmäisen Double McTwist 1260:n vieden kotiin miesten halfpipen kullan ja Suomen Peetu Piiroisen sijoittuessa hopealle!
Vuoden 2014 Sotšin talviolympialaisissa nähtiin huimat kymmenen lumilautailun kilpailutapahtumaa, mukaan lukien vastikään mukaan hyväksytty slopestyle – jonka naisten hopean vei Enni Rukajärvi. Näistä kilpailuista talviolympialaisten lumilautailuskene lähti etenemään suorastaan lumipalloefektin lailla (pun intented). Sittemmin olemme päässeet todistamaan big airin hyväksymisen talviolympialaisten kilpailutapahtumien joukkoon – sekä vielä mielettömämpiä eeppisiä suorituksia pro-lautailijoilta, kuten Shaun Whitelta, Chloe Kimiltä, Kelly Clarkilta, Mark McMorrisilta, Anna Gasserilta, Ayumu Hiranolta, Max Parrotilta, Zoi Sadowski-Synnottilta ja monilta, monilta muilta.
Laji nykyisin
Okei, lumilautailu on ehkä juurtunut syvästi osaksi valtavirtakulttuuria, mutta emme usko sen koskaan menettävän kapinallisen radikaaleja juuriaan. Kysy asiaa vaikka Deer Valleyn, Altan ja Mad River Glenin keskusten johdoilta – nämä ovat Pohjois-Amerikan ainoat laskettelukeskukset, jotka yhä itsepintaisesti noudattavat lumilautailukieltoaan.
Nykyisin lumilautailuskene ei osoita merkkejä hidastumisesta. Aikoinaan alakulttuurina tunnettu ala kattaa nyt laajemman, inklusiivisemman ja moninaisemman joukon laskijoita ympäri maailmaa. Myös brändit ja järjestöt jatkavat innovointiaan – esimerkkinä vaikka step on -tyyppiset järjestelmät, jotka saa kiinni ilman hihnoja.
Lumilautailussa on yhä kyse luovuudesta, yksilöllisyydestä ja vapaudesta – aivan kuin yli 60 vuotta sittenkin. Ja uusi lautailijoiden sukupolvi jatkaa perinnettä ylpeänä. Esimerkiksi kaikista Pohjois-Amerikan lumilautailijoista 33,4 prosenttia on alle 18-vuotiaita. Suomessa lautailun suosio hiipui ensin vuosituhannen alun buumin jälkeen, mutta se on lähtenyt jälleen kasvuun ja erityisen suosittua se on lasten ja nuorten keskuudessa. Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen teettämän Laskettelijatutkimuksen mukaan lautailua harrastavien suomalaisten määrä kasvoi 52 prosenttia vuodesta 2018 vuoteen 2021, eikä kiinnostus lajiin osoita täälläkään hiipumisen merkkejä. Suosittelemme pitämään silmällä Bea Kimin, Mia Brookesin, Jake Canterin, Bri Schnorrbuschin ja Severin van der Meerin kaltaisia lupauksia. Nämä tulokkaat ovat liekeissä ja valmiina dominoimaan skeneä.
Lopuksi
Huh! Lumilautailu saapui jäädäkseen mullistaen lumilajialan ikiajoiksi. Nykyisin on edes vaikeaa kuvitella rinteitä ilman lautoja ja niillä shreddaavia lautailijoita, vai mitä?
Haluatko esitellä meille lautailutyyliäsi tai jutella muiden laskijoiden kanssa? Liity Dope Snow Community Facebook -ryhmään! Saatamme myös julkaista sinne arvontoja ja eksklusiivisia kurkistuksia uusiin mallistoihin, joten pidäthän silmäsi auki!
Aiheeseen liittyvää luettavaa: