Lumilautailun alkeet ja vinkit aloittelijoille
Matkasi lumilautailun mahtavaan maailmaan on juuri alkamassa! Luota meihin – siitä tulee eeppistä! Jos etsit sisäpiirin tietoa siitä, kuinka lähteä liikkeelle, olet löytänyt ihan oikean artikkelin pariin. Tsekkaa 18 huippuvinkkiämme alta!
Oletko päättänyt opetella lautailemaan? Emme voisi olla ylpeämpiä tästä mahtavasta päätöksestäsi! Lumilautailu todellakin avaa aivan uudenlaisen maailman, jossa riittää tutkittavaa vuosikausiksi eteenpäin, ja lajilla on lukemattomia uskollisia harrastajia joka puolelta maapalloa. Ja olemme tosi innoissamme, että päätit liittyä joukkoon.
Kuten minkä tahansa muun asian, myös lumilautailun aloittaminen voi tuntua vaikealta. Perushomma on selvä: lautailijalla on lauta ja hänen edessään rinne. Mutta kuinka tätä rinnettä pitäisi oikein tulla alas? Älä huoli – meillä on sinulle superhyviä vinkkejä, joilla polkaiset käyntiin lumilautailu-urasi. Tulet pommittamaan mustia rinteitä alas ennen kuin huomaatkaan.
Joten sen pidemmittä puheitta; sukeltakaamme aloittelijoiden lautailuvinkkiemme pariin. Käymme läpi aivan kaiken varusteista laskemiseen ja rinne-etikettiin. Joten jatka lukemista ja kiristä kengät siteisiin – äläkä unohda fiilistellä uutta harrastustasi!
1. Varmista, että käytössäsi on oikeanlainen lauta
No niin, aloitetaanpa sitten ihan perusteista: laudastasi. Jos vuokraat lautaa, ei sinulta välttämättä kysytä, minkä pituista tai tyyppistä haluat tai mitkä sidekulmasi ovat ja tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, etteivät nämä asiat ole vielä useimmille aloittelijoille tuttuja. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö käyttöön saamasi lauta voi edistää tai pahimmassa tapauksessa hidastaa kehittymistäsi. Onneksi kuitenkin useimmat vuokravälineet on suunnattu aloittelijoille, joten niiden tulisi sopia sinullekin!
Ja muuten, kun olet ensin ottanut lumilautailun alkeet tästä artikkelista haltuun, kiinnitä huomiota lautailuasuusi. Onko se varmasti mukava ja laadukas ja voitko liikkua siinä helposti? Valikoimastamme meiltä Dope Snow’lta löydät siistit naisten lautailutakit ja miesten lautailutakit – joissa kelpaa laskea!
Useimmissa aloittelijoille tarkoitetuissa lumilaudoissa on joko flat- tai rocker-profiili. Tämä tarkoittaa sitä, että lauta on joko tasainen tai kaartuu ylöspäin pois lumesta. Tällöin aloittelijan ei tarvitse stressata niin paljoa kantin tökkäämisestä lumeen käännöksiin lähtiessään kuin esimerkiksi camber-profiilien kohdalla. On kuitenkin hyvä kysyä lautailuvarusteitasi tarjoavalta henkilöltä asiasta. Jotkin vanhemmat aloittelijoiden laudat ovat nimittäin camber-profiilisia, joten suosittelemme keskustelemaan asiasta vuokraamon henkilökunnan kanssa ennen laudan valintaa.
Suosittelemme myös valitsemaan sellaisen aloittelijoille suunnatun laudan, joka olisi ennemminkin all-mountain-tyyppinen kuin parkkilauta. All-mountainia voi käyttää nimittäin joka puolella tunturia tai vuorta edistyessään rinteiltä vaikeammille ja ottaa pikku hiljaa selvää siitä, mistä tykkää.
Varmista muuten myös, että siteet ovat oikeanlaiset. Niiden ei tule roikkua liian pitkällä laudan yli ja laahata näin lumessa. Ne eivät toisaalta saa olla liian keskelläkään, sillä tämä tekee painon siirtämisestä kanteille vaikeampaa. Pidä siis huolta, että saat oikeankokoiset siteet, jotka sopivat yhteen sekä laudan leveyden että kengän kokosi kanssa. Ja kun niitä sitten asetetaan paikoilleen, puhu asettajan kanssa stanssin leveydestä ja kulmista myös, sillä jokaisella meistä on niiden suhteen omat mieltymyksensä.
2. Varustaudu hyvin
Nyt kun olet löytänyt allesi uskollisen ratsusi, on aika miettiä varusteita. Ihan alkajaisiksi on hyvä kiinnittää huomiota lumilautailukenkiin. Jos koko on yhtään liian pieni, tekee se liikkumisesta vaikeaa. Jos kengät ovat puolestaan liian suuret, nousevat kantapäät niiden sisällä liikaa. Tällöin kanteille on vaikeampaa kohdistaa painetta, mistä seuraa mahdollisesti hallinnan totaalimenetys ja tahtomaton pihakirppistely (kunnon pannutus ja varusteiden ripottelu ympäriinsä) keskellä rinnettä. Ei hauskaa.
Lumilautailukengät ovat parhaan kokoiset silloin, kun varpaat koskettavat niiden päätyä, mutta eivät ole sulloutuneet sitä vasten tai ole käpristyneet kasaan. Myöskään liika tila ei ole hyväksi.
Kenkien lisäksi kannattaa varmistaa, että lähtee rinteeseen kunnon vaatetuksessa. Jos vaatteet ovat säähän nähden liian heppoiset, on tiedossa kylmät ja epämukavat sessarit. Rinteessä haluaa tuntea olonsa lämpimäksi kuitenkaan ylikuumentumatta. Muutoin hikoilee vaatteensa likomäriksi ja huurustaa lumilautailulasinsa joutuen laskemaan tuuletusaukot avoinna tai vielä pahempaa, takki auki. Pohdi siis kerrospukeutumista ja varmista, että puet päälle kunnolliset vedenpitävät tekniset ulkovaatteet. Valitse olosuhteiden mukaan lumilautailutakki ja -housut joko eristettyinä tai kuorimalleina.
Ja luota meihin tässä: suojavarusteita ei kannata unohtaa. Niihin lukeutuvat kypärä, rannesuojat sekä suojahousut ensimmäisiin lautailukertoihin. Suojahousuissa laskeminen voi tuntua hieman kömpelömmältä, mutta niiden käyttäminen kannattaa, sillä ne suojaavat hyvin häntäluuta. Tulet nimittäin kaatumaan ja paljon muutamien ensimmäisten laskupäivien aikana – sori spoilerista.
3. Selvitä stanssisi
Aloitetaan päivänselvistä jutuista: lumilaudalla lasketaan rinteessä sivuttain. Ja ellei sitten jostain syystä satu imitoimaan rapuja päivät pääksytysten arjessaan, ei tämä mitä todennäköisimmin ole kenellekään luonnollinen seisoma-asento. Onkin aika selvittää, mikä seisoma-asento, stanssi, tuntuu vähiten epäluonnolliselta. Päävaihtoehtoja on kaksi ja niiden nimet ovat regular ja goofy.
Regular-stanssissa vasen jalka on edessä. Goofy-stanssissa puolestaan oikea. Jos haluat selvittää lumilautailustanssisi, pyydä kaveria tönäisemään sinua selästä. Kumpi jalkasi siirtyy vaistonvaraisesti eteen päin estämään kaatumisen? Toinen tapa on kuvitella, että seisot jäisen järven jäällä. Kun juokset ja lähdet liukumaan, kumpi jaloistasi on edessä? Kumpi tahansa jalka on edessä molemmissa tapauksissa, on edessä myös lautaillessasi (no, ainakin 99 %:ssa tapauksista!). Jos skeittaat, surffaat tai harrastat wakeboardingia, on stanssi helpompi selvittää – niissä edessä oleva jalka on sama kuin lautaillessa.
Kun tiedät, mikä stanssisi on ennen, kuin astut vuokraamoon tai osallistut ensimmäiselle lautailutunnillesi, on laudanvalintaprosessi huomattavasti nopeampi. Olet tällöin askeleen valmiimpi rinteeseen ja harjoittelemaan käännöksiä.
4. Harjoittele siteiden kiinnitystä
No niin, nyt hallussasi on lauta, lumilautailukengät sekä siteet ja olet päässyt rinteeseen asti. Olet valmis ensiraniisi! Enää tarvitsee vain kiinnittää kengät siteisiin.
Ensiksi tulee siirtyä tasaiselle paikalle ja asettaa lumilauta poikittain rinteeseen nähden. Sitten lumilaudan takakantti isketään lumeen, mikä estää sitä liikkumasta. Ensimmäiseksi kiinnitetään edessä oleva jalka asettaen se siteeseen ja työntäen kantapäätä taakse. Varvasosan strappi kiinnitetään pujottamalla se kiinnikkeidensä läpi ja kiristämällä sitä, kunnes se tuntuu sopivan kireältä. Sama tehdään nilkkaosan strapille ja sitten koko prosessi toistetaan toiselle jalalle. Nyt olet valmis rinteeseen.
Vaihtoehtoisesti voit myös istahtaa alas ja kiinnittää siteet näin. Tällä tavoin menetät myös epätodennäköisemmin tasapainosi (ja menetelmään tarvitaan myös vähemmän ponnisteluja). Älä kuitenkaan huolestu, jos istuvasta asennosta tuntuu hyvin vaikealta päästä seisomaan. Tässä täytyy heilauttaa itsensä eteenpäin käyttäen keskivartalon voimaa. Joskus on myös helpompaa pyöräyttää itsensä ympäri siten, että polvet ovat lumessa ja olet ylärinteeseen päin etukantillasi.
5. Käy lumilautailutunneilla
Varaa pätevän ohjaajan pitämä lumilautailukurssi tai -tunteja edes kahdelle ensimmäiselle harjoittelupäivällesi. Yksikin tunti on parempi kuin ei mitään. Ammattilaisen avustuksella nouset itsekin pro-tasolle huomattavasti nopeammin kuin YouTube-videoita katselemalla ja lajin itsenäisellä opettelulla.
Lumilautailutunneilla tulee nopeasti oppineeksi kaikki oikeiden tekniikkojen perusteet. Ohjaajalla on lisäksi vuosien kokemus takanaan, joten hänellä on varmasti taskussaan yksi jos toinenkin mittaamattoman arvokas vinkki, eikä välitön palaute missään nimessä ole pahitteeksi. Ohjaaja voi myös auttaa hankkiutumaan eroon huonoista tavoista (tätä apua ei nettivideoista saa), ennen kuin ne ehtivät iskostua lihasmuistiin. Lumilautailutunnit ovat ehdottomasti investointinsa arvoisia.
Tarjolla on ryhmä- sekä yksityistunteja. Ryhmätunneilla tapaa muita samanhenkisiä ja tulee oppineeksi samaa vauhtia kuin uudet laskukaverit. Toisaalta yksityistunnit tarkoittavat sitä, että kaikki huomio on ohjattavassa. Ja ohjaaja usein räätälöi opetustaan sopimaan kunkin opetettavan oppimistyyliin parhaiten. Yksityistunnit ovat kuitenkin yleensä ryhmätunteja kalliimpia. Kannattaa siis pohtia budjettiaan ja selvittää, mikä muoto hyödyttää itseään eniten.
6. Opettele “skeittaamaan”
Eip, emme tarkoita tässä oikealla skeittilaudalla skeittaamista (tämä olisi hyvin hämmentävää!). Puhumme skeittaamisesta lumilaudalla. Mitä nopeammin tämän tekniikan ottaa haltuun, sen parempi.
Skeittaamisessa käytetään takajalkaa työntämään vauhtia, kun taas etujalka pysyy siteissä – tämä itse asiassa muistuttaa hyvin paljon oikealla skeittilaudalla etenemistä. Lauta laitetaan liikkeelle potkimalla joko jalka laudan edessä tai takana, minkä jälkeen vapaana oleva jalkaterä asetetaan siteiden väliin ja annetaan liikkeen viedä eteenpäin. Jos vauhdista tarvitsee pysähtyä, voi kantapään asettaa laudan takaosaan ja kohdistaa hieman painetta lumeen.
Jos et ole harrastanut muita rinnelajeja, et välttämättä tiedä, että hissiin täytyy nousta toinen jalka siteistä irrotettuna. Tämä saattaa kuulostaa pelottavalta, mutta juuri siksi on järkevää opetella skeittaamaan hyvissä ajoin. Se on varsin hyödyllinen taito myös silloin, kun tunturilla tai vuorella tulee eteen tasaisia alueita tai jopa hieman ylämäkeen johtavia rinteitä. Opettele siis skeittaamaan ihan lautailu-urasi alussa.
7. Opettele luisuttelemaan ja viemään painoa kanteille
Kun osaat liukua laudalla toisen jalan ollessa irti siteistä, voit alkaa opetella viemään lautaa kanteilleen siten, että molemmat lautailukengät on kiinnitetty siteisiin. Lumilaudassa on kaksi kanttia, etu- ja takakantti. Nämä määrittävät sekä suunnan että nopeuden. Useimmat ensimmäistä kertaa rinteeseen suuntaavat aloittavat taka- ja etukantilla luisumalla saadakseen vähän tuntumaa kanteistaan.
Takakantilla luisuakseen aloitetaan nousemalla istuma-asennosta ylös siten, että lauta on rinteen alasuuntaan päin. Jos seisomaan nouseminen ei vielä suju, voi toisella kädellä ottaa kiinni laudan kantista jalkojen välistä ja siirtää painoaan eteenpäin. Ylös noustuaan kaivetaan hieman kantapäitä lumeen, minkä jälkeen painoa siirretään kantapäiltä pois. Kun painoa siirretään pois takakantilta, tulisi laudan lähteä liukumaan eteenpäin. Seuraavaksi takakantilla kaivaudutaan jälleen hieman lumeen pysähtyäkseen. Tätä liikettä toistamalla oppii nopeasti, kuinka paljon painoa täytyy siirtää pysähtyäkseen ja kuinka paljon puolestaan lähteäkseen luisumaan liikkeelle.
Etukantilla luisuakseen täytyy kääntyä ympäri siten, että nojaa lumeen sekä kämmenillä että polvilla. Sitten noustaan seisomaan kasvot kohti rinteen yläosaa. Älä huoli, tämä asento tuntuu monesta hieman omituiselta! Seisomaan noustuaan tehdään sama liike kuin takakanttiluisumisessa kantapäillä, mutta tällä kertaa varpailla. Pysähtyäkseen kaivetaan esimerkiksi varpaita lumeen ja sitten painetta vapautetaan, kun halutaan luisua rinnettä alas. Sitten homma toistetaan. Kohta huomaat laskeneesi rinteen juurelle. Boom!
8. Katse menosuuntaan
Yllättyisit takuulla kuullessasi, kuinka suuri osa vasta-alkajista ei katso siihen suuntaan, johon heidän on tarkoitus laskea. Joten, kun laskee alas rinnettä, on tärkeää muistaa pitää katse suunnattuna eteenpäin. Näin lauta menee luonnollisesti sinne, mihin lautailija on keskittynyt samalla, kun painopiste muuttuu laskijan haluamaan suuntaan.
Jos katsoo vain jalkoihinsa, ei keho liiku eteenpäin. Sen sijaan tulee mitä todennäköisesti kaatuneeksi. Huolettaako, että törmäät täyttä vauhtia puurajaan? Älä katso sinne! Jos puihin tuijottelee, tulee kyllä täyttäneeksi oman ennustuksensa ryhtyen haluamattaan puunhalaajaksi (tai jotain paljon pahempaa) sen sijaan, että laskisi eteenpäin ne välttäen. Anna katseen toimia oppaanasi.
Ei kannata myöskään unohtaa nauttia näkymistä! Joskus tapaamme olla niin keskittyneitä oppimiseen, että unohdamme katsella maisemia. Ja ihanat tunturi- tai vuoristomaisemat ovat juuri niitä, joita tulee kaiholla muistelemaan laskettelureissun jälkeen toimistopöydän ääreen palattuaan.
9. Koukista polviasi
Tätä ohjetta olet saattanut kuulla useamman kuin yhden lautailunopettajan huutavan oppilailleen rinteessä. Heitä kannattaa kuunnella. Polvet – ja niiden koukistaminen – ovat äärimmäisen tärkeät hyvän laskuasennon kannalta!
Jep, kun polvet ovat koukussa, pystyy helposti ottamaan vastaan ja vaimentamaan kuopat, töyssyt ja kaikenlaiset lumen pinnanmuodot kuin vettä vain. Laskija pysyy paremmin kontrollissa ja pääsee nauttimaan sujuvammasta laskusta sekä pienemmästä kaatumisriskistä.
Jos polvet ovat superjäykkinä ja suorina, on lautaa vaikeaa liikutella haluamallaan tavalla. Ja peppu ja rinne saattavat tämän myötä kohdata toisensa useamman kerran kuin olisi suotavaa.
Älä kuitenkaan huoli, sillä emme tarkoita, että polvia täytyisi jatkuvasti pitää 90 asteen kulmassa! Ne tulisi pitää hieman koukistettuina, jotta kykenee vaimentamaan töyssyt, pysymään hallinnassa ja tekemään nopeita päätöksiä (kuten muokkaamaan asentoaan laskumaaston perusteella).
10. Lautaile rinteen poikki
Huolettaako, että vauhti nousee liian suureksi ja menetät hallinnan? Tällöin suosittelemme hyödyntämään tätä kätevää vinkkiä. Kun yrittää päästä vasta jyvälle lautailusta, ei kannata osoittaa nosea suoraan rinnettä alas (eli laskea fall linea, suorinta linjaa alas).
Sen sijaan kannattaa lautailla rinnettä poikittain. Kuvittele esimerkiksi lyijykynän A4-paperille piirtämä hieman alaviistoon kulkeva viiva ensin vasemmalta oikealle ja sitten oikealta vasemmalle, ennemmin kuin suora linja ylhäältä alas. Näin aloittelijan kannattaa ajatella laskemistaan. Tämä siksak-kuvio tunnetaan myös nimellä putoava lehti.
Rinteen sivuttaissuuntaisen kulkemisen hallitseminen on valtava apu nopeuden vähentämisessä (erityisesti, kun pyrkii opettelemaan S-käännösten linkkausta) sekä hallinnan säilyttämisessä. Painoa vain siirretään hieman taka- tai etukantille, niin lauta lähtee liikkumaan hitaasti pitkin rinnettä.
Ensin kannattaa kuitenkin varmistaa, että mieli on keskittynyt käsillä olevaan tekemiseen ja että on tietoinen ympäristöstään. Tämä tarkoittaa ylärinteeseen katsomista laskiessa pitkin rinnettä välttääkseen törmäykset ylhäältä päin kovaa vauhtia laskevien kanssa. Tämän kätevän vinkin hallitessaan voi todeta hallitsevansa vähintään lumilautailun alkeet ja pääsevänsä alas melkein mitä tahansa rinnekoneen ajamaa rinnettä.
11. Ota haltuun J- ja S-käännökset
Kääntyminen on avain lumilautailun lopulliseen hallitsemiseen. Kun se onnistuu, voi kontrolloida nopeuttaan ja suuntaansa sekä edistyä nopeasti. Luisumisen ja putoavan lehden jälkeen on aika siirtyä opettelemaan J- ja S-käännöksiä.
J-käännökset ovat eräänlainen yhdistelmä laudalla skeittaamista ja taka-/etukanttiliukuja. Nimi tulee siitä, että liikkeellään pyritään luomaan J-muoto. Tämä tehdään skeittaamalla suoraan laudalla (taaimmainen jalka irti siteistä) ennen kuin paino siirretään kantapäille. Tässä tulee myös muistaa katsoa siihen suuntaan, johon on kääntymässä. Takakanttikäännöksessä lauta liikkuu etummaisen jalan suuntaan, tehden sulavan J-muodon. Toiseen suuntaan kääntyäkseen tarvitsee vain skeitata eteenpäin, siirtää painoa varpaille ja katsoa taaimmaisen jalan suuntaan.
S-käännöksiä tehdään linkkaamalla J-käännökset. S-käännöksen tehdäkseen täytyy siis laskea suoraan rinnettä alas, kääntyä takakantille, laskea jälleen suoraan ja sitten kääntyä etukantille. Pysähdyttyään voi sitten katsoa tulosuuntaansa ylös rinteeseen ja huomata sulavia S-muotoja lumessa. Niistä voi tehdä suuria tai pieniä riippuen siitä, kuinka kovaa vauhtia haluaa laskea. Kun tämä on hallussa, osaa todellakin lautailla! Ai niin, ja lisäksi pitäisi vielä muistaa koukistaa polvia ja katsoa menosuuntaan.
12. Älä pelkää kaatumista
Siitä faktasta ei pääse mihinkään, että jokainen tulee ehdottomasti, 100-prosenttisen varmasti kaatumaan opetellessaan lautailemaan. Me löisimme tämän puolesta vaikka koko lumilauta-arsenaalistamme vetoa. Joten mitä aiemmin tämän hyväksyy, sitä vähemmän tulee pelänneeksi kaatumista ja voi sitten kerryttää itsevarmuuttaan pikku töppäyksistä huolimatta.
Itse asiassa kaikki lähtee suhtautumistavan muuttamisesta. Sen sijaan, että pelkäisi kaatumista, kannattaa sitä ajatella yksinkertaisesti osana edistymistä. Joka ikinen laskija kaatuu – jopa prot. Ei hyötyä ilman kipua, vai miten se sanonta menikään?
Emme tietenkään tarkoita sitä, että olisi jotenkin väärin pelätä kaatumista ja itsensä satuttamista ja pahimmassa tapauksessa loukkaantumista. Me olemme kaikki kokeneet pelkoa ja pelkoreaktio on täysin luonnollinen jotain uutta ja vierasta opetellessa. Mutta jos rinteeseen pystyy saapumaan muuttuneella suhtautumisellaan ja suojavarustuksen kanssa (johon kuuluu tietysti suojahousut!) tulee nolot kaatumiset ja pihakirppistelyt hoitamaan voittajan elkein.
Kaatuessa kannattaa pyrkiä kaatumaan rinteen puoleen, ei siitä pois päin. Näin kaaduttavana on vähemmän matkaa – ja se saattaa tehdä myös vähemmän kipeää. Joten jos kaatuminen vaikuttaa väistämättömältä, kannattaa “heilauttaa” itsensä rinnettä vasten tai yrittää laskeutua takapuolelleen. On myös fiksua pyrkiä suojaamaan ranteitaan, olkapäitään ja solisluitaan. Eikä kannata yhtään miettiä sitä, kuinka monesti päätyy kosketuksiin maan kanssa – kaatuminen on osa prosessia ja taito itsessään.
13. Aloita perherinteistä
Jotkut aloittelevatkin lautailijat saattavat luoda katseen perherinteeseen ja ajatella sen olevan liian helppo. Nämä ajatukset kannattaa kuitenkin unohtaa heti kättelyssä. Kaikkien aloittelijoiden tulisi nimenomaan aloittaa perherinteistä tai muista laskettelukeskuksen helpoiksi luokitelluista rinteistä.
Perherinteessä aloittamalla saa vapauden opetella ja kerätä itsevarmuutta – ja nämä kaksi tekijää mahdollistavat etenemisen. Jos päättää aloittaa heti haastavammalla tai ylempää vuorelta alkavalla ranilla, voi olla varma siitä, että samaa rinnettä käyttävät myös pidemmälle edenneet laskettelijat ja lautailijat. Jotkut saattavat pommittaa ohi antamatta aloittelijalle tarpeeksi tilaa perusteiden opetteluun. Juuri tästä syystä perherinteessä aloittaminen on niin tärkeää. Sellaisessa saa niin paljon tilaa kuin tarvitsee huomatakseen, kuinka kehoaan täytyy liikutella saavuttaakseen haluamansa lopputuloksen ja boostatakseen taitojaan.
Saattaa olla, että aloittelija kyllästyy hyvin äkkiä mattohissiin, mutta perherinteessä kannattaa pysyä mieluummin liian kauan kuin liian lyhyen aikaa – eli ainakin niin pitkään, että kykenee itsevarmasti tasapainoilemaan laudallaan siirrellen painoa kantilta toiselle ja kääntyillen. Sitten on aika suunnata vihreille rinteille. Ja tiedätkö, mitä se tarkoittaa? Hissejä. Tästä pääsemmekin vinkkiimme numero 14…
14. Hallitse hissiin meneminen ja pois jääminen
Olet jo päässyt hyvään vauhtiin lautailun opettelussa ja kaikki vaikuttaa menevän loistavasti – kunnes joku mainitsee sanan, joka saa selkäpiisi karmimaan: tuolihissi. Jep, tuolihissit saattavat vaikuttaa varsin pelottavilta ja vähintäänkin kunnioitusta herättäviltä kapistuksilta, mutta sitä niiden ei tarvitse olla. Jos aloittelijan mukana on opas, kertoo tämä hänelle kaiken tarpeellisen, mitä täytyy tietää tunteakseen olonsa itsevarmaksi hissiin noustessa ja siitä pois jäädessä. Rinnekeskustyöntekijät osaavat myös asiansa ja voivat mahdollisuuksien mukaan hidastaa tuolihissiä, jos heille kertoo olevansa vasta-alkaja. Heilauta vain työntekijälle, kun olet poistumassa hissistä.
Joten, kuinka homma sitten hoidetaan? Tärkeintä on muistaa irrottaa taaimmainen jalka siteistä. Tämä kannattaa tehdä jo ennen hissijonoon liittymistä tehdäkseen asiat itselleen helpommiksi. Tämän tehtyään voi skeitata kohti tuolihissien kyytiinnousualuetta (kuten mainittua, skeittaaminen on erittäin kätevä taito opetella heti alkuun). Jos selässä on reppu, kannattaa yksi olkahihna ottaa vapaaksi tai siirtää koko reppu kehon etuosaan, jotta se ei jää kiinni tuoliin sen kääntyessä. Tämä saattaa vaikuttaa tarpeettomalta toimenpiteeltä, mutta usko meitä, kun sanomme, että tuolihissistä repun olkahihnan varassa roikkuminen ei ole hyvä look. Eikä siitä jää hyvät muistot.
Kun on aika nousta tuolihissistä, täytyy turvakaari nostaa lähellä poistumispaikkaa ja pitää laudan nosea ylhäällä. Kun hissi saapuu poistumiskohdalle, noustaan seisomaan ja annetaan hissin töytäistä eteenpäin. Taaimmainen jalka asetetaan siteiden väliin etummaisen jalan ohjatessa. Seuraavaksi on tärkeää siirtyä pois poistumisalueelta ja muiden hissistä poistuvien tieltä. Sitten vain siteet kiinni ja rinteeseen. Helppoa kuin mikä!
15. Tutustu rinne-etikettiin
Jos ei ole aiemmin harrastanut esimerkiksi laskettelua, saattaa homma vaikuttaa varsin suoraviivaiselta: noustaan hissiin, jäädään siitä pois ja lasketaan rinne alas. Toistetaan. Kun kuitenkin olemme muiden laskijoiden ympäröiminä, täytyy turvallisuuteen liittyvät menettelytavat ja etiketti ottaa huomioon. Näihin lukeutuu esimerkiksi vain sellaisten rinteiden laskeminen, jotka tietää pystyvänsä suorittamaan kunnialla. Ei esimerkiksi kannata suunnata edes kokeilemaan niitä kaikkein vaikeimpia mustia rinteitä, ellei ole siihen varmasti valmis. Seurauksena saattaa nimittäin loukata itsensä tai muita laskijoita.
Kun sitten on päässyt rinteeseen, joka tuntuu omaan taitotasoon nähden mukavalta, kannattaa aina vilkuilla hieman ylös vuorelle päin ennen matkaan lähtöä pysähtymisen jälkeen. Normaalisti on yläpuolella olevien laskijoiden vastuulla varoa alla oleviaan. Kukaan ei kuitenkaan halua jäädä suoraa rinnettä alas pommittavan alle lähdettyään juuri matkaan tai vaihtoehtoisesti laskiessaan rinnettä poikkisuuntaisesti. Kun itse edistyy, tulisi aloittelijoille antaa paljon tilaa liikkua. He nimittäin mitä todennäköisimmin miettivät enemmän sitä, mitä itse tekevät, kuin ketään muita heidän ympärillään.
Koskaan ei tulisi pysähtyä keskelle rinnettä. Rinteen sivuun voi sen sijaan seisahtua. Tällä varmistutaan siitä, ettei jäädä kenenkään nopeaa vauhtia alas kiitävän alle – erityisesti, jos sattuu istumaan keskellä rinnettä ja vielä sattumoisin laskijan sokeassa pisteessä siten, ettei hän yksinkertaisesti voi nähdä paikoilleen jäänyttä. Tämä on varmaankin huonoin mahdollinen yhdistelmä onnettomuuksien syntymisen kannalta! Ja jos jonkun huomaa pannuttavan rinteessä, niin on hyvän tavan mukaista käydä kysymässä, sattuiko. Samaa toivoisit varmasti omallekin kohdalle, vai mitä?
16. Edisty omaan tahtiisi
Sanotaan, että nopeus on valttia, mutta tämä ei välttämättä ole totta, kun puhutaan edistymisestä. Pari onnistunutta (kaatumisia sisältämätöntä) perherinnerania vedettyään saattaa ajatella handlaavansa jo homman ja olevansa valmiina korkeampiin ja jyrkempiin rinteisiin. Tai mitä, jos on laskemassa sellaisten kokeneempien laskijoiden kanssa, jotka haippaavat vaikeampiin rinteisiin ennen, kuin niihin on oikeastaan valmis?
Voi olla niiin helppoa tuntea painetta edistyä ja kokeilla sitten jotain sellaista, johon rahkeet eivät riitäkään. Tämä ikävä kyllä johtaa vain pelkotiloihin, loukkaantumisiin ja jopa loppuelämän mittaiseen lumilautailukammoon (ja sitähän ei kukaan halua!). Joten maltti on valttia lumilautailun maailmassa.
Lajissa on pohjimmiltaan kyse hauskanpidosta. Onnittele siis ihmeessä itseäsi, kun huomaat hallitsevasi perusteet ja varmista, että tunnet olevasi 100-prosenttisen itsevarma, ennen kuin etenet mihinkään sen haastavampaan.
Vaikka hauskanpito on tärkeää, on silti hyväksi pitää mielessä jokin tavoite. Esimerkiksi sitten, kun tuntee voivansa laskea vihreät rinteet vaikka unissaankin, voi suunnitella laskevansa yhden sinisen rinteen ensimmäisen lautailuviikkonsa päätteeksi. Sen jälkeen voikin asettaa tavoitteekseen valloittaa mustan rinteen tai laskea hyppyristä parkissa kauden lopuksi. Kausi tulee päättymään motivaatiota ja intoa täynnä, kun onnistuu toteuttamaan edistymissuunnitelmansa. Muista kuitenkin, että kyseessä on oma henkilökohtainen juttusi, joka kuuluu vain sinulle. Edisty siis omaan tahtiisi.
17. Venyttele ja palaudu
Lautailupäivän päätteeksi ovat after ski -bileet eräänlainen siirtymäriitti. Mikään ei maistu paremmalta, kuin kylmä olut pitkän, vuorella vietetyn päivän jälkeen. Älä kuitenkaan unohda pitää huolta kipeistä jaloistasi ja aroista lihaksistasi.
Jep. Lumilautailun opettelu tulee hyvin todennäköisesti viemään aloittelijan fyysisen sietokykynsä rajoille, joten on tärkeää huolehtia loppuverkasta, aivan kuten minkä tahansa muun urheilulajin kohdalla. Tämä tarkoittaa venyttelyä siteistä päästyäsi helpottaaksesi shreddauksen jälkeisiä kipuja ja lievittääksesi DOMSeja (delayed onset muscle soreness eli viivästynyt lihaskipu). Ei muuten ole pahitteeksi myöskään venytellä vähän ennen laskemaan lähtemistäkään.
Joogaaminen on erinomainen tapa venytellä ja rentoutua. Jos alaspäin katsovat koirat eivät kuitenkaan ole juttusi, riittää muutama yksinkertainen ja perinteinen venytyskin. Kannattaa ainakin venytellä pakarat, takareidet, pohkeet, ranteet ja selkä. Äläkä huolestu siitäkään, jos joogahetken päättävä savasana-asento muuttuu täydeksi siestaksi. Olet treenannut kovaa, joten kehosi ansaitsee pikku unet.
18. Nauti matkasta!
Okei, tämä on sitten mahdollisesti se tärkein vinkki: pidä hauskaa ja täysillä! Sille on syynsä, miksi lautailua harrastetaan vuosi toisensa jälkeen. Se on hemmetin hauskaa ja koukuttaa aivan ainutkertaisella tavalla. Ja tämä siis ennen kuin on ehtinyt päästä kokemaan, miltä tuntuu laskea tuoreella puuterilla. Odotapa vain!
Aloittelijana on täysin normaalia tuntea olonsa hermostuneeksi tai kärsiä jopa huijarisyndroomasta, oikeastaan millä tahansa elämän osa-alueella. Kärsivällisyys, peräänantamattomuus ja uuttera harjoittelu tekevät kuitenkin ihmeitä missä tahansa haluaakaan kehittyä.
Muista, että joka ikinen pro-lautailija aloitti täsmälleen siitä, missä sinä olet. Ja he harjoittelivat ja harjoittelivat sitten vielä harjoittelemasta päästyäänkin voidakseen vielä jonain päivänä dominoida huippuja. Ja hekin muuten nauttivat täysillä lautailuinnostuksestaan! Joten lähde siis kokeilemaan rahkeitasi – mutta älä kuitenkaan ole turhan ankara itsellesi, jos et edisty niin nopeasti, kuin olit kuvitellut. Sen sijaan naura kömmähdyksille ja niille noloimmillekin pannutuksille ja taputa itseäsi selkään yrityksestä. Ja muista nauttia prosessista. Tässä lajissa nautinnollisia hetkiä nimittäin riittää.
UKK
Onko 30-vuotiaana liian vanha aloittaakseen lautailun?
Ei tietenkään! Meidän mielestä edes 90-vuotias ei ole liian vanha. Myöhemmällä iällä lumilautailun aloittamisessa on jopa omat hyvät puolensa. Iän myötä on esimerkiksi karttunut valtavasti enemmän kärsivällisyyttä kuin nuoremmilla keltanokilla, ja vanhempana haluaa yleensä hallita oikeanlaiset tekniikat ja perusjutut ennen edistyneempiin maastoihin siirtymistä.
Toiseksi, myös koordinaatio ja tasapaino ovat vanhemman puolella. Nuorempana oman kehon käyttäminen ja haluamiensa liikkeiden suorittaminen laudalla on vaikeampaa. Vanhempana oma keho on tietysti tutumpi, joten sen liikuttelu ja tasapainon löytäminen on helpompaa. Tällöin myös epätodennäköisesti tulee itkeneeksi ja järjestäneeksi kiukuttelukohtauksia, jos sattuu kaatumaan. Tosin, aikuisetkaan eivät ole immuuneja pienille silloin tällöin tapahtuville hermoromahduksille lajin parissa.
Mitä lautailun aloittaessa kannattaisi opetella ensimmäiseksi?
Me jaksamme hehkuttaa skeittauksen ilosanomaa. Se auttaa opettelemaan tasapainoilua (älä unohda siirtää tasapainoa keskelle) ja valmistelee moneen muuhunkin tilanteeseen vuorilla – kuten vaikkapa hisseihin nousuun ja niistä jäämiseen sekä tasaisten alueiden kulkemiseen.
Kun skeittaus on hallussa, kannattaa seuraavaksi opetella kääntyminen! Kun se onnistuu, on suunta vain ylöspäin (kohti vuoren huippua siis). Tsekkaa vinkkimme numero 11 saadaksesi yksityiskohtaisempaa tietoa kääntymisestä ja J- ja S-käännösten opettelusta.
Voiko lautailemaan opetella itsenäisesti?
Kyllä voi, mutta emme suosittele tekemään sitä 100-prosenttisen itsenäisesti. Jep, kävimme tämän läpi vinkissämme numero 5: lautailutunnilla käymällä saa otettua haltuun tekniikat ja hankkiuduttua eroon huonoista liikeradoista ja tavoista, ennen kun on ehtinyt niitä oppiakaan. Lisäksi lumilautailun opetteleminen voi todellakin olla turhauttavaa, joten auttaa, kun joku on kannustamassa vaikeiden aikojen yli.
Jos on kuitenkin ehdottomasti päättänyt opetella lautailemaan ilman muiden apuja, on meillä tarjota muutamia neuvoja. Näihin lukeutuvat pienin askelin aloittaminen sekä kärsivällisyyteen pyrkiminen. Tämä siis tarkoittaa, että ottaa lumilautailun alkeet haltuun sen sijaan, että menisi asioiden edelle, ennen kuin on siihen valmis. Kun hommaa jatkaa hyvällä sykkeellä, pääsee rinteitä shreddaamaan pian jo ihan rutiinilla.
Mitä lumilautaillessa ei saa tehdä?
Me täällä Dope Snow’lla hypetämme after ski -kulttuuria, mutta laskeminen ja humalatila eivät sovi yhteen. Tämä siksi, että alkoholi tunnetusti heikentää tasapainoa ja arviointikykyä. Joten pidä taskumatin korkki kiinni siihen asti, että päivän laskut on taputeltu.
Toinen juttu, mitä ei kannata tehdä, on sellaisiin paikkoihin päätyminen, joihin ei vielä ole valmis. Tällainen voi olla vaikkapa edistyneille suunnattu maasto silloin, kun itse on vasta aloittelija. Kannustamme omien rajojen kokeiluun, mutta ei sellaisissa tilanteissa, joissa siitä voi tulla vaarallista. Joten tarkasta siis laskemiesi rinteiden vaikeustasot ja varmista, että selviät niistä.
Lopuksi
Okei, nyt on enää yksi tärkeä asia jäljellä – lumilautailun aloittaminen! Ymmärrämme todellakin, että tämä artikkeli sisälsi valtavasti infoa, ja joskus tärkein vinkki onkin vain lähteä liikkeelle. Unohda siis yliajattelu ja -analysointi ja yksinkertaisesti nauti menosta – ihan joka sekunnista!
Aiheeseen liittyvää luettavaa: